Mielen tiloja

- Psykoanalyyttista ajattelua arkisesti -

  • Etusivu
  • Kirjoittajasta
- Psykoanalyyttista ajattelua arkisesti -

kuolema

Kaipaus soi kauniimpana

2.11.2024 by admin Leave a Comment

Yöllä oli satanut lunta. Syksyinen puutarha pukeutui valkoiseen ja ainakin hetken maisema näyttää levolliselta. Lumen alle peittyvät nurmikolle unohtuneet lehdet. Niille ei enää tarvitse tehdä mitään. On aika pysähtyä ja ajatella. Varovasti hiipien tulee mieleen myös kaipaus. Tästä tunnelmasta on kaukana kauppojen värikkäät kurpitsakoristeet tai kauhukuvasto. Kuolema ei tässä kohdin tarvitse naamiokseen mitään. Se saa olla paljaana ja hiljaisena kuin lumen peittämä puutarha.

Talveen valmistautuneet kasvit kertovat väistämättömästä. Perennojen maanpäälliset osat kuihtuvat, puut tiputtavat lehtensä. Kasvun ja kukoistuksen jälkeen tulee kuihtuminen ja lepo. Kaikella on aikansa.

Kazuo Ishiguron Klara ja aurinko leikittelee ajatuksella kuolemattomuudesta. Eletään aikaa, jolloin geenien manipulointi ja tekoälyllä varustetut ihmisnuket, keinoystävät ovat arkipäivää. Ihmisyyden rajat hämärtyvät, samoin kuoleman. Jos joku tai jokin voisi jatkaa olemistasi, jäljitellen sitä, mitä olet, olisitko oikeastaan kuolematon? Ja jos olisit olemassa tällä tavoin, tarvitsisiko läheistesi koskaan luopua sinusta?

Ishiguron kirjan ratkaisu oli konkreettinen. Josien äiti ei voinut hyväksyä tyttärensä vakavaa sairautta, ei varsinkaan, kun hänen isosiskonsa oli jo menehtynyt. Keinoystävä Klaran myötä Josien olemisen jatkuminen näytti mahdolliselta, olihan Klaran tehtävänä oppia koko ajan paremmin ystäväänsä Josieta. Jos Josie kuolisi, voisi Klara ottaa hänen paikkansa.

Kirjassa sureminen ja sitä kautta luopuminen näyttävät mahdottomilta tehtäviltä. Todellisuus näyttäytyy alati muunneltavana. Ja lopulta ainutlaatuisena yksilönä, ihmisenä olemisen erityisyys liukenee.

Maggie Nelsonin Argonautit taas kuvasi kauniilla ja konkreettisella tavalla syntymää ja kuolemista. Ruumiillisuuden, olemisen ääripäät nivoutuivat kirjan lopussa yhteen koskettavalla tavalla. Tämä oli toisaalta vain pieni osa kirjan kokonaisuutta mutta yhtä kaikki merkityksellinen. Tämä loppuosan kuvaus tulee kielellisesti ja kerronnaltaan kaikkein lähimmäksi. Nelsonin kirjassa suru ja epävarmuus saivat tulla näkyväksi. Siinä ollaan paljaina realiteettien edessä.

Mutta toisaalta on ymmärrettävää, inhimillistä, että ihminen mielellään väistäisi hankalaa. Jos ei tarvitsisi luopua, ei tarvitsisi surra. Jos ikävistä asioista ei puhuta, ehkäpä niitä ei olekaan. Ehkäpä osa tämän ajan kieltämistä on myös surun ja kaipauksen pukeminen karnevaaliasuun. Muun osan vuodenkiertoa piilossa olevaa kuolemaa suorastaan hierotaan naamaan luurankopukujen ja vampyyriasujen kautta.

Minulle tämä aika värittyy kaipauksen ja muistelemisen sävyin, menetetty jatkaa olemistaan mielessä. Siinä, missä luonto pysähtyy, jää odottamaan, lepää, oma mieli rauhoittuu myös. Nyt ei tarvitse häivyttää mitään. Kuihtuneet kasvit saavat jäädä paikoilleen odottamaan tulevaa kevättä, jolloin uusi alku pinnistää ravinteikkaasta mullasta. Lumen alla nukkuu jo lupaus tulevasta elämästä.

Posted in: Uncategorized Tagged: kaipaus, kuolema, kuolemattomuus, suru
1 2 3 4 Seuraava »

Hae artikkelia

Viimeisimmät artikkelit

  • Valo tulee sisään halkeamista -therabotit ja inhimillisyys 13.4.2025
  • Toivon pilkahduksia ja arkista armoa 23.3.2025
  • Haahtelan Sielunpiirtäjän ilta kuvaa lempeästi surua ja kaipausta 5.3.2025
  • Ihannoitu, vihattu ja vaiettu – Ajatuksia alkoholin käytöstä 23.2.2025
  • Katse kohti kohtaamista 9.11.2024
  • Kaipaus soi kauniimpana 2.11.2024
  • Psykoanalyyttista suunnistusta 27.10.2024
  • Emotionaaliset tarpeet vievät kohti toisia 27.9.2024
  • Häpeänuorallatanssia eli taiteen yksityisestä yleiseen 8.9.2024
  • Inside Out 2 -Tunteista perususkomusten kautta minuuden rakentumiseen 26.7.2024
  • Talven reunalta kohti kesää ja kasvua 30.6.2024
  • Terapiat etulinjaan -vai takavasemmalle 21.4.2024
  • Pakko sanoa -Pari sanaa journalismista 27.2.2024
  • Mielen sopukoissa 20.1.2024
  • Välitilinpäätös – ajatuksia opiskelusta tähän asti 3.12.2023
  • Surusta lauluni on tehty 4.11.2023
  • Koomikon mustempi puoli l. muutama ajatus Matthew Perryn kirjasta Frendit, rakkaudet ja iso kamala juttu 31.10.2023
  • Kuolleet lehdet -Rakkauden toiveessa haavoittuvaiset ihmiset 1.10.2023
  • Diagnoosista ymmärrykseen -Psykokulttuuri suojautumisen palveluksessa 28.8.2023
  • Haahtelan Yö Whistlerin maalauksessa – Mielikuvien ja todellisuuden monimutkainen suhde 9.8.2023
  • Matkalla 7.8.2023
  • Todellinen taideteos syntyy kokijan mielessä 25.7.2023
  • Lapsuuden kehityksellinen trauma eli kuinka näkymättömistä lapsista tulee onnettomia aikuisia 17.5.2023
  • Transferenssista transitionaalitilaan 31.3.2023
  • Psykoanalyyttista ajattelua arkisesti 12.2.2023
  • Uskallusta ponnistaa omille siivilleen 5.2.2023
  • Elämäni elokuvat 5.1.2023
  • Psykoterapia ei ole pilleri 11.11.2022
  • Hapuilevat sanat 3.11.2022
  • Unen riekaleita, piilotajunnan pisaroita -Yrityksestä ymmärtää yhdessä 14.10.2022
  • Memento mori 24.9.2022
  • Pienien suurien oivallusten päivä 28.8.2022
  • Elämä kuin Austenin romaanissa 31.7.2022
  • Elokuvia, mielikuvia, kuvia ja tunnelmia -Ajatuksia Sodankylän elokuvafestareilla koetusta 12.7.2022
  • “Reunalla kuuluukin pelottaa…” 2.5.2022
  • Merkityksellisten valintojen tekeminen vai omien valintojen tekeminen merkityksellisiksi 5.4.2022
  • Ei niin Pieni elämä 3.4.2022
  • Manchester by the Sea -Voiko surua karata? 1.4.2022
  • Pahempi toistaan 18.3.2022
  • Pahanhautoja eli muutama sana nuoren tytön kehityksestä elokuvan kielellä kerrottuna 7.3.2022
  • Sivustaseuraajana? 27.2.2022
  • Tuuliajolla 21.2.2022
  • Ihminen psykoanalyyttisen työn ytimessä 13.2.2022
  • Unga Astrid -Äidiksi ennen aikuisuutta 25.1.2022
  • Kuolleet eivät vanhene – Ajatuksia Emma Danten ohjaamasta elokuvasta Le sorelle Macaluso 19.11.2021
  • Syvissä vesissä uivat suuret kalat, merten syvänteissä hirviöt 24.10.2021
  • Pöydän hiontaa 29.9.2021
  • Isä ja ajan katoaminen 12.9.2021
  • Fyysiset puitteet -terapian koti 5.9.2021
  • Perjantailahjasta peruskysymyksiin l. rakkausteologin esseitä hyveistä 1.7.2021
  • Siitepölystä ja hölynpölystä 22.5.2021
  • TISsit, missit, exät ja vaihtoparit l. hullu maailma, jossa toisen kärsimys on toisen huvi 11.4.2021
  • Psyko-logi-terapeutti tavattavissa 16.3.2021
  • Kolme kuukautta aamuun – ajatuksia julkaisuprosessista 12.1.2021
  • Unelmien matkassa 6.11.2020
  • Joskus harvoin ihmiset kuolevat nuorena 12.10.2020
  • Alussa on arvio 3.8.2020
  • K niin kuin… 16.5.2020
  • Etätyöterveiset 4.4.2020
  • Arrival 10.3.2020
  • Helene 28.1.2020
  • Frozen II -Kohti tuntematonta 19.1.2020
  • Hämähäkkihämärästä lantion pajukoriin -Ajatuksia teoksesta Runot 1995-2017 31.12.2019
  • SYSTEM CRASHER – Kun toivokin on liikaa 23.11.2019
  • Terveiset piilotajunnan tutkimusassistentilta, roadtripin kartanlukijalta 10.9.2019
  • Kaikki lähtee hyvästä pohjasta 1.9.2019
  • Ookko muuten aatellu, että… 15.8.2019
  • Vapaa pudotus 16.7.2019
  • Täydellistä rakkautta etsimässä -Ajatuksia Sodankylän elokuvafestivaalien elokuvatarjonnasta, Vakava leikki ja Asako I&II 20.6.2019
  • Taiteen olemuksesta 25.5.2019
  • Katse – XII Elokuva ja Psyyke -symposium Helsingissä 29.3.2019
  • Katsomalla näkyväksi 2.3.2019
  • Lapsuuden sankarille 5.2.2019
  • Tuntematon mestari aitouden jäljillä 6.1.2019
  • Kadonnutta luovuutta metsästämässä 3.1.2019
  • Thelma -Nuoren naisen sisäisen maailman kuvaus 10.11.2018
  • Vapaudesta vastuuseen, syyllisyydestä suruun 7.10.2018
  • ”Mä tarvitsen mun haavoja” -Ajatuksia haavoittuvuudesta Henrik Enckellin luentojen pohjalta 9.9.2018
  • Pahaa sutta ken pelkäisi 1.8.2018
  • Tykkää ja jaa 8.6.2018
  • Toinen viiva 13.5.2018
  • Käyn aina kohti kuolemaa -ajatuksia Pirkko Siltalan luennosta Elämän päättyessä 25.4.2018
  • Pieni pyhiinvaellus -matka ihmiseen 30.3.2018
  • Meikäläiset ja muukalaiset, omnipotentti oikeassa oleminen -Ajatuksia Pauliina Rauhalan kirjasta Synninkantajat 18.3.2018
  • Alice Miller -Lahjakkaan lapsen todellinen tragedia 5.2.2018
  • Inside Out -Tunteiden mielekkyydestä 24.1.2018
  • Pikku Pietarin pihalla – surun kautta kasvuun 29.12.2017
  • Muumilaakson marraskuu – Kun objektit häviävät ja pienet oliot käyttäytyvät kummallisesti 25.11.2017
  • Katseen ja kiukuttelun kautta 11.11.2017
  • Puutarhanhoitoa ja psykoanalyyttista terapiaa 11.11.2017

Jaa

Copyright © 2025 Mielen tiloja.

Lifestyle WordPress Theme by themehit.com