Tämä elokuvablogi on reilun kolmen vuoden takaa. Tekisi mieli sanoa, että siltä ajalta, kun vielä kävin elokuvissa. Mutta toiveikkaana, parempia (elokuva-)aikoja odotellen tämä juonipaljastuksia sisältävä blogi Peppi Pitkätossun äidistä.
Nuori Astrid on elokuva rakastetun lastenkirjailijan Astrid Lindgrenin vaiheista ennen kuin hänestä tuli lastenkirjailija. Elokuva pohjautuu todellisiin tapahtumiin, mutta kuinka paljon elokuvassa on kerronnallista lisää, sitä en tiedä. Tyydynkin vain lähinnä tarkastelemaan elokuvan tarinaa nuoren tytön kasvukertomuksena kohti naiseutta ja äitiyttä.
Elokuva alkaa ja päättyy samaan näyttämöön: Vanha nainen, kirjailija itse, availee postia, joista paljastuu lasten hänelle tekemiä piirustuksia ja onnitteluja. Elokuvan ääninä, erityisesti matkakohdissa, kuuluu erään koululuokan tervehdyksiä lastenkirjailijalle. Lapset kertovat Astridin tarinaa hänen kirjojensa kautta, vaikuttuneina hänen lumoavista tarinoistaan.
Astridin muistot vievät hänet kotikylälle ja kirkkoonkin. Perhe vuokraa tiluksia kirkolta ja erityisesti äidin uskonnollisuus tuntuu värittävän perheen elämää. Astrid on nuori ja kapinoi tavallaan, tanssii hurjasti ja huutaa pimenevässä metsässä hokemaa Godmorgon och Sockerdricka, sanapari, jonka hän äitinsä harmiksi väänsi Sodomasta ja Gomorrasta. Hän tulee tansseista liian myöhään ja saa nuhteet äidiltään. Jo kohtauksessa tanssisalista näemme Reinholdin, Astridin luokkatoverin Bertan isän ja paikallislehden päätoimittajan. Viipyvästä katseesta voi lukea kiinnostusta ja ei mene kauaa, kun toimittaja lähestyy Astridia tämän isän kautta pyytäen tätä apulaisekseen lehteen. Astrid on silloin vielä tyttönen. ”Jos olisin poika ihastuisin sinun viattomuuteesi”, toteaa hänen ystävänsäkin tansseissa.
Aikuinen mies ja hänen tyttärensä ikäinen, vasta aikuisuuden kynnyksellä oleva Astrid aloittavat suhteen. Letit saavat lähteä aikuisemman kampauksen tieltä ja äiti julistaa tytölleen, että helvettiin tuolla tavalla mennään. Katsojastakin kasvavan tytön ja keski-ikäisen miehen suhde tuntuu tässä kohdin lähes insestiseltä. Sitten kasvaminen tapahtuukin nopeutetulla tahdilla. Astrid tulee raskaaksi. Reinhold on vasta eroamassa vaimostaan ja suhde Astridiin on salattava. Äiti kieltää tytärtään kertomasta kenellekään raskaudesta. Isä ja Reinhold sopivat kihlauksesta, isä selkeän vastentahtoisesti. Astrid lähtee sihteerikouluun Tukholmaan ja isä toivottaa tyttärensä matkaan sanoilla: ”Kyllä sinä pärjäät.” Noilla samoilla sanoilla Astrid toivotetaan vaikeisiin tilanteisiin myöhemminkin ja väistämättä tulee mieleen hänen lastenkirjojensa omnipotentit ja oikukkaatkin sankarittaret esim. Peppi ja Marikki, jotka kyllä pärjäävät, niin kuin Astridinkin oli pärjättävä. Ilmeistä on ettei oikein kehenkään voi tukeutua. Äitiyttä suojaava kehä puuttuu, tai turvaverkot niin kuin sanotaan. Nuori raskaana oleva nainen on yksin.
Asiat mutkistuvat ja Astrid päätyy synnyttämään Tanskaan. Siellä Marie, äidillinen ja lämmin nainen, jo useamman lapsen sijaisäiti ottaa hänet hyvin vastaan. Vastasyntynyt Lars on jätettävä Tanskaan Marien hoiviin, ettei Reinhold joudu vankilaan huorinteosta -näin ainakin Astrid uskoo. Ehkäpä pienen pitäjän lehtimies ja lapsikatraan isä vain pelkäsi skandaalia, joka asiasta olisi noussut. Myöhemmin käy kuitenkin varsin selväksi, ettei hänellä ole ymmärrystä sille, mitä Astrid on joutunut kokemaan ollessaan erossa lapsestaan. Astrid tulee jouluksi kotiin ja lapsen parkuna kirkossa saa rinnat vuotamaan maitoa. Äiti on äiti ilman lastaankin.
Astrid vierailee Tanskassa Marien luona Larsia katsomassa. Hyvää suhdetta Astridin ja Larsin välille ei kuitenkaan synny, vaan poika vierastaa synnyttäjäänsä ja kutsuu äidikseen Marieta. Ymmärrämme tämän tietysti, kun tiedämme Marien hoitavan poikaa koko ajan. Astrid on vieras täti, joka käy aina silloin tälloin, Lasse-äiti, niin kuin Marie häntä kutsuu. Katsoja huomaa Marien hienovaraiset yritykset kertoa Astridille, että aika kuluu ja poika kiintyy häneen. Astridin tilanne on kuitenkin vaikea ja suhde täytyy edelleen pitää salassa. Astridin äidillä ei ole mitään sidettä Larsiin ja varsin yksioikoisesti hän tuo esille oman näkemyksensä: Poika pitäisi jättää Tanskaan. Äiti uskaltautuu myös kysymään, rakastaako Astrid Reinholdia. Jotain tästä kysymyksestä jää itämään.
Kun avioero on viimein valmis ja Reinhold todetaan syylliseksi huorintekoon, hän saa lopulta teostaan vain 1000 kruunun sakon. ”Huorinteko on halpaa lystiä”, hän toteaa Astridille, joka siinä kohdin alkaa ymmärtää tilanteen kauheuden. Hänen poikansa on edelleen Tanskassa ja hän on ollut lapsestaan erossa vain 1000 kruunun tähden. Astrid jättää Reinholdin ja tulevaisuuden lapsikatraan äitipuolena ja samalla myös Reinholdin taloudellisen tuen. Nyt matkat Tanskaan toteutuvat vieläkin harvemmin.
Astrid tekee järjestelyjä saadakseen pojan luokseen, mutta kun hän menee hakemaan Larsia, poika on kiinni Mariessa. Kaksivuotias Lars ilmaisee selkeästi mitä haluaa ja mitä ei halua. Astrid on hänelle vieras, oudosti puhuva nainen. Sydän raskaana surusta ja ehkä loukattunakin Astrid lähtee takaisin Ruotsiin ja Lars jää Tanskaan. Tässä kohdin elokuvaa emme näe enää reipasta, pärjäävää Astridia, vaan epätoivoisesti sekoilevan, surun uuvuttaman naisen. Äiti toistaa Astridille, että hän on tehnyt oikein. Tukea äitiydelleen Astrid ei omalta äidiltään saa.
Larsin ollessa kaksi ja puolivuotias Marie sairastuu ja kirjoittaa Astridille, ettei hän voi hoitaa poikaa enää. Astrid terästäytyy ja ilmoittaa lähtevänsä hakemaan pojan. ”Hän on aivan yksin maailmassa”, Astrid toteaa. Ja katsojana uskoo, että Astrid kyllä tietää, mistä puhuu. Tanskassa Marie on sängyssään ja lohduttaa Astridia: ”Lapset tarvitsevat vain rakkautta ja sitä sinulla kyllä on yllin kyllin.” Ja taas tulevat sanat: ”Sinä pärjäät kyllä.” Mutta pieni poika ei ymmärrä aluksi edes Astridin kieltä. Hän kiukuttelee ja itkee, haluaisi Marien, äidin. Astrid yrittää kovasti. Hän leikkii tapetin marjojen olevan syötäviä, kertoo tarinoita. Poika on kuitenkin sairas ja Astrid on yksin. Hän nukahtaa töissä ja joutuu nuoren pomonsa, herra Lindgrenin puhutteluun. Tämä lähettää umpiuupuneen naisen kotiin hoitamaan lastaan ja lähettääpä vielä lääkärin katsomaan heitä. Lempeän lujalla otteella herra Lindgren tulee Astridin äitiyttä tukemaan. Vaikka ei konkreettisesti läsnä olekaan, niin ympäröivän tuen merkitys alkaa kuitenkin näkyä. Astrid uskaltautuu olemaan äiti pojalleen ja liikuttava on kohta, jossa pieni poika pyytää päästä äidin viereen.
Äitiys tarvitsee ympärilleen tuen, myötämielisiä ihmisiä, jotka tarvittaessa auttavat konkreettisestikin. Reinholdista ei tähän ollut ja Astrid jäi uudessa tilanteessaan yksin. Sen sijaan elokuvan herra Lindgren tuntuu vaistomaisesti osaavan auttaa nuorta äitiä. Elokuva tuo konkreettiselle tasolle sen, mikä ehkä usein tapahtuu siinä kohdin, kun äiti jää ilman tukea uudessa tilanteessa. Elokuvassa toisaalta Marien syli, myös Astridille, sekä herra Lindgrenin huolenpito auttoivat nuorta äitiä huolehtimaan lapsestaan. Sitä, mitä itse saa, voi välittää eteenpäin.
Elokuvan lopussa Astrid ja Lars ovat Astridin kotikylässä. Isovanhemmat lämpenevät vähitellen, äitikin ja lopulta hän pää pystyssä kantaa lastenlastaan kirkkoon. Reinhold on kirkossa myös uuden vaimonsa kanssa ja nyökkää kevyesti Astridille. Elokuva ei suoraan kerro, mitä tapahtuu ystävälliselle herra Lindgrenille mutta ehkäpä Astridin sukunimestä voi päätellä jotain.