3 Comments

  1. Jaana

    Kiitos Piia R. tästä – erittäin kiintoisasti viesti itsenäisenä kirjoituksenakin tämä. Kuva jo alussa avasi metaforisesti tematiikkaa. Kirjoittamisvoimaa – ajattelusi inspiroi. Käännekohdat ja keikahduspisteet – nYt -mikrohetket… hyppy ja jalkojen alla olevan maan menettäminen – olisko tälle vaihtoehtoisia metaforia. Uskaltaminen voisi olla jotain vähemmän dramaattistakin jopa?

  2. admin

    Hei! Kiitos ajatuksistasi! Ehkäpä tuossa kohdin mietin itse, että uskaltautuminen vuorovaikutukseen -silloin kun on syystä tai toisesta epävarma, itsestään tai mahdollisesta vastauksesta -on dramaattista. Tarve suojautua, siis suojella haavoittuvaa itseä, on suuri. Niin kuin kuvan piikkiputkella, on kyse hengissä säilymisestä. Sitä ei siis voi vähätellä tai ohittaa vaan yrittää ymmärtää sellaisenaan l. mitä se kyseiselle ihmiselle siinä kohdin onkaan. Tästä ristiriidasta l. toiveesta ja tarpeesta toisen ihmisen kohtaamiseen ja samalla sen herättämä pelko ja voimakas tarve suojautua, voi puhua. Sitä voi yrittää sanallistaa. Mutta ketään ei voi pakottaa siihen, että hän uskaltautuisi ’menettämään maan jalkojen alla’. Eikä sitä voi tehdä myöskään toisen puolesta.

    Meni ehkä hiukan kysymyksestäsi sivuun, mutta tällaisia ajatuksia kommenttisi herätti.

    • Jaana

      Kiitos! Invalidaatio voi raunioittaa vakavasti. Sinipiikkiputki on muuten kaunis ihan sellaisenaan! Kuvastasi oivalsin. Syysvaloa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *