Olen viime aikoina ajatellut paljon pahuutta. Olen ajatellut sit\u00e4 pahuutta, jonka n\u00e4emme muissa ja sit\u00e4 pahuutta, jota v\u00e4ist\u00e4mme katsomasta itsess\u00e4mme. On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ajankohtainen tilanne, Ukrainan sota ja sen j\u00e4rjett\u00f6myys, on ajatuksiani siivitt\u00e4nyt. Sodasta puhutaan l\u00e4hes apokalyptisin termein hyv\u00e4n ja pahan taisteluna. Suomalaisissa her\u00e4\u00e4 luonnollisesti sympatioita -ja suoraa toimintaakin- joka syntyy historiastamme suuren naapurin kyljess\u00e4. Talvisodan taisteluhenke\u00e4 toivomme ja toivotamme Ukrainaan. Sota on kuitenkin aina sotaa. Siin\u00e4 kuolee ihmisi\u00e4, jotka ovat joidenkin poikia, miehi\u00e4, vaimoja, \u00e4itej\u00e4, isi\u00e4, lapsia, rakastettuja, yst\u00e4vi\u00e4. Siksi ajattelen, ett\u00e4 sodassa on vain h\u00e4vi\u00e4ji\u00e4. Ja eniten k\u00e4rsiv\u00e4t he, jotka ovat muutoinkin vaikeimmassa asemassa.<\/p>\n\n\n\n
Sota on j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4. Diktaattorien, hirmuhallitsijoiden mielenterveytt\u00e4, tai oikeammin hulluutta, on usein j\u00e4lkik\u00e4teen spekuloitu. Ja totta onkin, ett\u00e4 kyll\u00e4h\u00e4n monen diktaattorin toiminnassa on voinut n\u00e4hd\u00e4 ep\u00e4luuloa ja paranoiaa. Vai miten pit\u00e4isi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Stalinin halu tapattaa ylimpi\u00e4 upseereita my\u00f6ten massiivinen joukko ihmisi\u00e4 tai Hitlerin suojautumista bunkkeriin sodan loppuaikoina ja nyt uusinta, Putinin pitk\u00e4\u00e4 p\u00f6yt\u00e4\u00e4? Ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 \u201che eiv\u00e4t ole kuin me\u201d <\/em>suojaa, tekee eroa, helpottaa ahdistusta. Paljon kauhistuttavampaa on ajatella, ett\u00e4 he eiv\u00e4t olisikaan hulluja vaan toimisivat vain h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti, omaa etua ajaen ja viel\u00e4 pahempaa \u2013 ett\u00e4 periaatteessa siihen kykenisi kuka tahansa, jos olosuhteet olisivat tietynlaiset. Eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tietenk\u00e4\u00e4n ole tarkoitus h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4 vastuun rajoja, vaan tuoda n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle pahuus, jonka itu ja ydin on jokaisessa. Mielenterveyden j\u00e4rkkymist\u00e4 ei aina voi pit\u00e4\u00e4 syyn\u00e4 pahoille teoille tai suoranaisille julmuuksille. Sen tiet\u00e4v\u00e4t varsin hyvin mielentilatutkimuksia tekev\u00e4t ammattilaiset.<\/p>\n\n\n\n On helpompaa ajatella, ett\u00e4 ihmisess\u00e4, joka tekee hirveit\u00e4 tekoja, antaa k\u00e4skyj\u00e4 tuhota, t\u00e4ytyy olla jotain pieless\u00e4. Kristinusko opettaa persoonallisen pahan, Saatanan, olemassaolosta. Juudakseen meni Saatana ja niin tuo onneton kavalsi Mestarinsa. T\u00e4ss\u00e4 kertomuksessa sivurooliin j\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Juudas oli my\u00f6s uskonveljilleen kateellinen ja Mestariinsa pettynyt mies. H\u00e4n ei oikein tuntenut kuuluvansa joukkoon ja p\u00e4\u00e4tyi tekoonsa n\u00e4in ollen monesta, inhimillisest\u00e4kin syyst\u00e4. N\u00e4in ajatellen meiss\u00e4 taitaa kaikissa olla aimo annos juudasta. Olemme omaa etua tavoitellen valmiita h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti raivaamaan tielt\u00e4mme onnemme esteet. Aina yllyke ei siirry suoraan toimintaan, mutta silti se ei tarkoita, etteik\u00f6 sit\u00e4 olisi.<\/p>\n\n\n\n Diktaattori ei s\u00e4ily asemassaan yksin. Martin Luther Kingin<\/em> suulla todetaan, ett\u00e4 pahinta ei ole pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus<\/em>. On helppo heristell\u00e4 sormea kohti toisen maailmansodan Saksaa ja ihmetell\u00e4 vastarinnan v\u00e4hyytt\u00e4. Natsien hirmukoneisto toimi, koska tavalliset ihmiset eiv\u00e4t kyseenalaistaneet: Osa tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4\u00e4n, osa pelosta, osa voimallisen propagandan seurauksena. Mutta en usko, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kohdin suomalaisillakaan on syyt\u00e4 ylpeill\u00e4. My\u00f6s Suomesta l\u00e4hetettiin juutalaisia varmaan kuolemaan. Aseveljeydell\u00e4 oli hintansa. Ei koskaan pid\u00e4 aliarvioida ihmisen kyky\u00e4 ummistaa silm\u00e4ns\u00e4 hankalilta asioilta. T\u00e4t\u00e4kin tapahtuu nyt Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4. Ja kun n\u00e4it\u00e4 tapahtumia miettii, ei voi olla kysym\u00e4tt\u00e4 itselt\u00e4\u00e4n, miten min\u00e4 olisin toiminut? Olisiko pelko voittanut oikeudentunnon? Ja mit\u00e4 teen nyt?<\/p>\n\n\n\n Mit\u00e4 pahuus on? Miss\u00e4 kohdin ihmisen sis\u00e4iset yllykkeet: kateus, kostonhimo, raivo, vallanhalu saavat sellaiset muodon, ett\u00e4 h\u00e4nen teoistaan puhutaan pahuutena? Onko raja juurikin siin\u00e4, ett\u00e4 ajatella voi mit\u00e4 vain, sen sijaan tekemist\u00e4 s\u00e4\u00e4telev\u00e4t sosiaaliset normit, moraali ja laki? Muistan takavuosilta dokumentin Valkoinen raivo<\/em>. Se oli dokumentti nuoresta miehest\u00e4, josta olisi voinut tulla kouluampuja. Se ettei h\u00e4n koskaan toteuttanut ep\u00e4toivoisia, raivokkaita fantasioitaan, johtui siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n haki ja sai apua ongelmiinsa. Ilman sit\u00e4 lopputulos olisi voinut olla kovin toisenlainen. T\u00e4m\u00e4n Laurin tarinaa katsoessa tulee miettineeksi, ett\u00e4 miss\u00e4 kohdin on viel\u00e4 mahdollista k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 suuntaa. Samaa kysymyst\u00e4 mietin aikoinaan katsoessani elokuvaa Il Capitano<\/em>, joka kertoi Ruotsin \u00c5mseless\u00e4 kolmoismurhan tehneest\u00e4 Juha Valjakkalasta. Miss\u00e4 kohdin el\u00e4m\u00e4 menee niin pieleen, ett\u00e4 tapahtuu jotain peruuttamatonta ja julmaa? Milloin olisi viel\u00e4 voinut valita toisin?<\/p>\n\n\n\n Turun yliopiston tutkija Lauri Nummenmaa<\/em> on luentosarjassaan \u201cPahuuden psykologia\u201d<\/em> l\u00e4hestynyt kysymyst\u00e4 psykopatiasta. H\u00e4n ajatteli kyseisen piirteen esiintyv\u00e4n v\u00e4est\u00f6ss\u00e4 suurinpiirtein samalla tavoin normaalijakaumalla kuin monien muidenkin psyykkisten piirteiden ja ominaisuuksien. Tuon ajatuksen mukaan vastakkaisissa \u00e4\u00e4rip\u00e4iss\u00e4 olisivat esim. Stalin ja \u00c4iti Teresa. Ja suurin osa ihmisist\u00e4 sijoittuisi tuon kyseisen piirteen kohdalta \u00e4\u00e4rip\u00e4iden v\u00e4lille. Pahuus tai psykopatia ei siis ole jotain, joka on tai ei ole ihmisess\u00e4. Kysymys on enemm\u00e4n siit\u00e4, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin sit\u00e4 meiss\u00e4 kussakin on. T\u00e4m\u00e4 ajatus on helppo ostaa. T\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n asiassa totuus ei ole mustavalkoinen vaan harmaan eri s\u00e4vyt ovat olemassa. Eino Leino<\/em> runoili: \u201cEi paha ole kenk\u00e4\u00e4n ihminen, vaan toinen on heikompi toista.\u201d<\/em> Toisaalta Apulannan<\/em> pojat sanovat saman asian toisesta suunnasta: \u201cPahempi toistaan kumpikin on ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan.\u201d <\/em>Ainakin itsell\u00e4ni on p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 kiinni, kumpi kulma ajatuksissa on enemm\u00e4n esill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Miksi l\u00e4hdin pohtimaan pahuutta? Ehk\u00e4 itse\u00e4ni h\u00e4iritsee keskusteluissa ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n, mutta my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4, jako meihin ja niihin. Paha, pahuus n\u00e4hd\u00e4\u00e4n itsest\u00e4 ulkopuolisena. Se ei ole minussa, se on \u201cniiss\u00e4 muissa\u201d<\/em>. Hy\u00f6kk\u00e4yssota on raukkamaista vallank\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ja siltikin ajattelen, ettemme voita mit\u00e4\u00e4n sill\u00e4, ett\u00e4 unohdamme oman ihmisyytemme, my\u00f6s sen pime\u00e4n puolen. Pahuus ei ole jotain, joka tulee meihin itsemme ulkopuolelta. Ehk\u00e4p\u00e4 voisimme kutsua pahuudeksi piilotajuisia motiiveja ja tarpeita, jotka toteutuessaan loukkaavat toisen ihmisen oikeuksia ja pahuuden ilmentym\u00e4ksi sit\u00e4, mit\u00e4 tapahtuu, kun n\u00e4m\u00e4 siirtyv\u00e4t toimintaan. Jotkut vastaavat siit\u00e4 lain ja tuomioistuimen edess\u00e4, mutta kaikki ovat vastuussa v\u00e4hint\u00e4\u00e4n itselleen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Olen viime aikoina ajatellut paljon pahuutta. Olen ajatellut sit\u00e4 pahuutta, jonka n\u00e4emme muissa ja sit\u00e4 pahuutta, jota v\u00e4ist\u00e4mme katsomasta itsess\u00e4mme. On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ajankohtainen tilanne, Ukrainan sota ja sen j\u00e4rjett\u00f6myys, on ajatuksiani siivitt\u00e4nyt. Sodasta puhutaan l\u00e4hes apokalyptisin termein hyv\u00e4n ja pahan taisteluna. Suomalaisissa her\u00e4\u00e4 luonnollisesti sympatioita -ja suoraa toimintaakin- joka syntyy historiastamme suuren naapurin kyljess\u00e4. … [lue lis\u00e4\u00e4]<\/a><\/span><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":170,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[1],"tags":[41,157,156],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/487"}],"collection":[{"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=487"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/487\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":504,"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/487\/revisions\/504"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media\/170"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=487"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=487"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=487"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}