{"id":303,"date":"2019-12-31T19:47:20","date_gmt":"2019-12-31T17:47:20","guid":{"rendered":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/?p=303"},"modified":"2020-01-02T23:02:10","modified_gmt":"2020-01-02T21:02:10","slug":"hamahakkihamarasta-lantion-pajukoriin-ajatuksia-teoksesta-runot-1995-2017","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/hamahakkihamarasta-lantion-pajukoriin-ajatuksia-teoksesta-runot-1995-2017\/","title":{"rendered":"H\u00e4m\u00e4h\u00e4kkih\u00e4m\u00e4r\u00e4st\u00e4 lantion pajukoriin -Ajatuksia teoksesta Runot 1995-2017"},"content":{"rendered":"\n

Jukka Tervon<\/em> kokoelmarunoteos\nRunot 1995-2017 <\/em>n\u00e4ki p\u00e4iv\u00e4nvalon syksyll\u00e4.\nL\u00e4mminhenkisess\u00e4 julkaisutilaisuudessa Tubassa<\/em> 13.9.2019\nrunoilijaa jututti tuomiorovasti Satu Saarinen<\/em>. Tervo on\ns\u00e4velt\u00e4nyt runojaan ja \u201cmies ja kitara\u201d -tyylill\u00e4 h\u00e4n\ntarjoili niit\u00e4 my\u00f6s yleis\u00f6lle. Musiikin my\u00f6t\u00e4 runot p\u00e4\u00e4siv\u00e4t\nesille viel\u00e4 eri tavalla, her\u00e4siv\u00e4t eloon ja esitettyin\u00e4 toivat\nkertojan l\u00e4hemm\u00e4ksi kuulijaa. Kokonaisuus oli varsin toimiva ja\ntunnelma rento, keskusteleva. Runoilijan itsens\u00e4 n\u00e4k\u00f6inen\ntilaisuus, n\u00e4in ajattelen. \n<\/p>\n\n\n\n

Paksuun kirjaan, jossa on kaunis ja\nrauhallinen kansi (kuvat Linda Sainio<\/em>), tarttuu\nkunnioituksella, v\u00e4h\u00e4n arkaillenkin. Kansien sis\u00e4ll\u00e4 on paljon\naikaa ja ty\u00f6t\u00e4. Kirjoittaminen on aina paitsi verbaalista\nlahjakkuutta my\u00f6s tekstien hiomista, uudelleen lukemista,\nj\u00e4rjestely\u00e4 ja ankaraa itsekritiikki\u00e4. Runot eiv\u00e4t synny\ntyhji\u00f6st\u00e4 vaan el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Tervon runoissa kuuluu vahvana\nkirjailijan \u00e4\u00e4ni joko havainnoijana tai kokijana. Runot ovat\nel\u00e4m\u00e4st\u00e4, mutta eiv\u00e4t toki aina suoraan kirjoittajan itsens\u00e4\nel\u00e4m\u00e4st\u00e4. Ja silti runoilija maalaa sanoilla kuviksi jotain\nsellaista, mik\u00e4 on mahdollista tavoittaa, jos sille vain uskaltaa\nantautua. Sanat ovat siltana sielusta toiseen. En edes yrit\u00e4\nanalysoida kirjan sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 kokonaan, mutta nostan esille muutamia\najatuksia ja kohtia, jotka j\u00e4iv\u00e4t itselleni mieleen\nmerkityksellisin\u00e4. \n<\/p>\n\n\n\n

Runot -teos sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 Jukka Tervon kaikki aikaisemmat runokirjat Zerkalo (1995), Ei koskaan, aina (1997), Kaksitoista sinist\u00e4 kuuta (2007), Kurt Cobainilla oli masu kipe\u00e4 (2008), \u00c4mp\u00e4rin r\u00e4min\u00e4 (2009) ja Her\u00e4\u00e4misi\u00e4 suuren kellon sis\u00e4ll\u00e4 (2013).<\/em> Lis\u00e4ksi kirjassa on runo romaanista Mariaanien haudalla (2017)<\/em>. Yksien kansien sis\u00e4ll\u00e4 on paljon eletty\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Jo ajallisesti, julkaisun ajankohtaan viitaten, runot sijoittuvat yli kahdenkymmenen vuoden jaksolle. Tervon kokemus musiikkiterapeutin ty\u00f6st\u00e4 n\u00e4kyy herkkyyten\u00e4 tavoittaa toisen kokemusta, luoda sanoja sinne, miss\u00e4 niit\u00e4 ei aluksi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole ollenkaan. Seuraava ote on runosta Yhteys<\/em>. Alkuper\u00e4inen julkaisu on kirjassa Kurt Cobainilla oli masu kipe\u00e4 (2008).<\/p>\n\n\n\n

Ehdotin vuoropuhelua jonka h\u00e4n\ntyrm\u00e4si
j\u00e4hmettym\u00e4ll\u00e4. Vaikeneminen muodosti
sekavan\nkulkueen joka ty\u00f6nsi pakokauhua syliini.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Rakenteet olivat yksin\u00e4isyydest\u00e4\nsekaisin.
Jos se oli morsetusta tai pulssi
en ymm\u00e4rt\u00e4nyt\nsiit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.
Tulkitsin olevani yksin. (Runot, s.287)<\/em><\/p>\n\n\n\n

Runoilija kertoo arkip\u00e4iv\u00e4isen asian tai kokemuksen siten, ett\u00e4 se ohittaa j\u00e4rjen ja logiikan muurit, p\u00e4\u00e4see koskettamaan sis\u00e4ll\u00e4mme jotain sellaista, mist\u00e4 emme v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole edes tietoisia. Kirjallisuus, runot sitovat kuitenkin tunteen johonkin sanalliseen muotoon, vaikka sen merkitys kuulijasta riippuen olisikin erilainen. Siin\u00e4 on mielest\u00e4ni ero musiikkiin tai kuvataiteeseen, jotka jollain tavalla j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t kokijan kokemuksensa kanssa enemm\u00e4n irralliseksi, yksin, ainakin aluksi, ennen kuin kokemus voi saada symbolisen muodon, sanat. <\/p>\n\n\n\n

Julkistamistilaisuudessa Tervo esitti\nlaulun runosta, joka on alunperin kirjasta Zerkalo (1995).<\/p>\n\n\n\n

Olet parempi kuin yksik\u00e4\u00e4n\nmuisto.
Joka p\u00e4iv\u00e4 n\u00e4en hennon olennon
lasten \u00e4\u00e4nirautojen\nsateessa.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Olet kes\u00e4aamun valosormus.
Lantiosi\npajukorissa kannat n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Olemme olleet yhdess\u00e4 aina.
Sinua\nen unohda<\/em><\/p>\n\n\n\n

enk\u00e4 uupumuksen koruja. (Runot,\ns.13)<\/em><\/p>\n\n\n\n

S\u00e4velletty runo vakuutti my\u00f6s\nesityksen\u00e4. Voiko kauniimmin kuvailla rakastettunsa raskautta kuin\nLantiosi pajukorissa kannat n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4<\/em>? Tervon\ntuotannossa on paljon runoja, jotka kuvaavat rakkautta, lapsia,\nperhett\u00e4, sukuakin. Herk\u00e4sti mutta makeilematta h\u00e4n kuvaa\nanoppiaan runossa Rintamamiestalonaisen aurinkomatka<\/em>. Runo on\njulkaistu alunperin kirjassa \u00c4mp\u00e4rin r\u00e4min\u00e4 (2009). Seuraavassa\note siit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Harvoin on sotiak\u00e4yneen\nel\u00e4m\u00e4nkokemuksen
noitakoulusta valmistunut
mit\u00e4\u00e4n n\u00e4in\nhuonoa. Talviaamuinen
kolina rapussa kertoi
h\u00e4nen k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n\nluutaa lumit\u00f6ihin ja tulleen jalan. <\/em>\n<\/p>\n\n\n\n

Kun kukaan ei n\u00e4hnyt h\u00e4n\nsaattoi
paistaa muurinpohjalettuja pelk\u00e4ll\u00e4 hymyll\u00e4. (Runot, s.\n389)<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u00c4mp\u00e4rin r\u00e4min\u00e4 -kirjassa on my\u00f6s osio Kaksikymment\u00e4 runoa yhdest\u00e4 ukosta.<\/em> Kainuun karhu, kunnioitusta her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 isois\u00e4 piirtyy runoja lukiessa minun mieleeni. Tied\u00e4n, ett\u00e4 joku muu voisi poimia runoista toisenlaisia kuvia, mutta n\u00e4m\u00e4 runot t\u00e4ytyy itse kokea. Niiden tunnelmaa ei voi v\u00e4litt\u00e4\u00e4 toisin sanoen. <\/p>\n\n\n\n

Runoja surusta ja luovuudesta tai\nvaikka runon olemuksesta, voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ainakin Kaksitoista sinist\u00e4\nkuuta -osan takaa. Runoilija toteaa arkisesti ja todesti:\n\u201cKuoleminen on sit\u00e4 ett\u00e4 joku l\u00e4htee\/ eik\u00e4 koskaan palaa\u201d\n<\/em>(Runot, s. 242). Ik\u00e4v\u00e4 soi runoissa, kaipaus saa kirjoitetun\nmuodon. Runon olemuksesta Tervo kirjoittaa: \u201cJos aukealla seisoo\nmuovikuusi\/ ja esitt\u00e4\u00e4 mets\u00e4\u00e4 voi sekin olla runo\u201d<\/em> (Runot,\ns. 266). Edell\u00e4 siis otteita pidemmist\u00e4 runoista. Er\u00e4s\nsuosikeistani on seuraava runo.<\/p>\n\n\n\n

Vaikeimmin oppii
sen mink\u00e4 lapsikin tiet\u00e4\u00e4;<\/em>
<\/p>\n\n\n\n

oleminen on ennen tekemist\u00e4
ja luovuudella on hintansa.<\/em>
<\/p>\n\n\n\n

Se on h\u00e4t\u00e4tila.(Runot, s.241)<\/em><\/p>\n\n\n\n

Runot -teoksesta voisi tehd\u00e4 paljon\nyksitt\u00e4isi\u00e4 havaintoja. T\u00e4t\u00e4 kirjoittaessani ja kirjaa selatessa,\nsilm\u00e4\u00e4ni tarttui aina uusia helmi\u00e4. Minulla on kuitenkin yksi\nilmaisu Jukka Tervon tuotannosta, joka aivan erityisell\u00e4 tavalla on\nj\u00e4\u00e4nyt mieleen. Se on otsikossakin, h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkih\u00e4m\u00e4r\u00e4<\/em>.\nMinun mieless\u00e4ni siihen tiivistyy jotain j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4,\nkutkuttavaa, tunnelma, joka on kuin maalaus. Auringons\u00e4teiden vain\nvaivoin valaisema verkko, yht\u00e4 aikaa pelottava ja lohduttava\nutuisuus. J\u00e4lleen jonkun toisen mieless\u00e4 ilmaus voi saada muita\nmerkityksi\u00e4 ja hyv\u00e4 niin. Luomme sanojen mielikuvat omien\nkokemuksiemme kautta. Alla h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkih\u00e4m\u00e4r\u00e4 on alkuper\u00e4isess\u00e4\nyhteydess\u00e4\u00e4n. Se on julkaistu alunperin kirjassa Ei koskaan, aina\n(1997).<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4n oli kokonaan poika<\/em><\/p>\n\n\n\n

tervapahvinpistoksia\nk\u00e4mmeniss\u00e4,
sel\u00e4ss\u00e4 auringon taakka, k\u00e4kk\u00e4r\u00e4m\u00e4nnyn
kolossa\nketulla keinu, torvisammaleen
nahkea iho, resiinatallin<\/em><\/p>\n\n\n\n

h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkih\u00e4m\u00e4r\u00e4 (Runot, s.88)<\/em><\/p>\n\n\n\n

Viimeinen nosto kirjasta on aivan\nloppumetreilt\u00e4. Se on ajankohtainen, sill\u00e4 onhan Tapaninp\u00e4iv\u00e4n\ntsunamista 15 vuotta aikaa. Ote on runosta, joka on alunperin ollut\nkirjassa Mariaanien haudalla (2017). Runo kokonaisuudessaan on pitk\u00e4\nja kertoo viel\u00e4 meren virtoja syvemmist\u00e4kin voimista, mutta\nseuraavin sanoin voi itse tapahtumaa yritt\u00e4\u00e4 kuvata: \n<\/p>\n\n\n\n

Tapaninp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 2004 juuri\nt\u00e4ss\u00e4
vaakasuora putous hy\u00f6kk\u00e4si
mustaa mutaa\nhampaissaan
taivaanrannasta kaiken kimppuun<\/em><\/p>\n\n\n\n

huutaen\nvesipanssarivaunukolonnan
k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 kielt\u00e4.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Yli kaksisataatuhatta\nihmist\u00e4
lopetti tuottamasta iloa,
arkea, surua ja sunnuntaita\ntoisilleen.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Sille ei ole mittakaavaa sielussa.\n(Runot, s.500)<\/em><\/p>\n\n\n\n

Runouden hienous on siin\u00e4, ett\u00e4\njokainen voi muodostaa omia merkityksi\u00e4\u00e4n lukijana ja tekstin\nkokijana. Sill\u00e4 onko se kirjoittajan alkuper\u00e4inen tarkoitus, ei\nen\u00e4\u00e4 ole v\u00e4li\u00e4. Kun kirja on julkaistu, se on vapaasti\nymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4, my\u00f6s v\u00e4\u00e4rin. Ja siihen t\u00e4ytyy kirjoittajankin\ntyyty\u00e4. Mutta hyv\u00e4 kaunokirjallisuus, runous, tarjoaa riitt\u00e4v\u00e4sti\ntarttumapintaa, ett\u00e4 lukija voi peilata omia kokemuksiaan ja\ntunnelmiaan siihen. Huokaista luettuaan v\u00e4h\u00e4n samaan tapaan kuin\nhyv\u00e4n keskustelun p\u00e4\u00e4tteeksi, ett\u00e4 joku puoli itsest\u00e4 tuli\nkohdatuksi. Sellaisia ovat Jukka Tervon Runot. \n<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Jukka Tervon kokoelmarunoteos Runot 1995-2017 n\u00e4ki p\u00e4iv\u00e4nvalon syksyll\u00e4. L\u00e4mminhenkisess\u00e4 julkaisutilaisuudessa Tubassa 13.9.2019 runoilijaa jututti tuomiorovasti Satu Saarinen. Tervo on s\u00e4velt\u00e4nyt runojaan ja \u201cmies ja kitara\u201d -tyylill\u00e4 h\u00e4n tarjoili niit\u00e4 my\u00f6s yleis\u00f6lle. Musiikin my\u00f6t\u00e4 runot p\u00e4\u00e4siv\u00e4t esille viel\u00e4 eri tavalla, her\u00e4siv\u00e4t eloon ja esitettyin\u00e4 toivat kertojan l\u00e4hemm\u00e4ksi kuulijaa. Kokonaisuus oli varsin toimiva ja tunnelma rento, keskusteleva. … [lue lis\u00e4\u00e4]<\/a><\/span><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":307,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[1],"tags":[94,95,96],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/303"}],"collection":[{"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=303"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/303\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":312,"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/303\/revisions\/312"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media\/307"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=303"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=303"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=303"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}