{"id":278,"date":"2019-09-01T23:41:06","date_gmt":"2019-09-01T20:41:06","guid":{"rendered":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/?p=278"},"modified":"2019-09-12T22:06:55","modified_gmt":"2019-09-12T19:06:55","slug":"kaikki-lahtee-hyvasta-pohjasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/kaikki-lahtee-hyvasta-pohjasta\/","title":{"rendered":"Kaikki l\u00e4htee hyv\u00e4st\u00e4 pohjasta"},"content":{"rendered":"

Viikonloppuni alkoi seminaarity\u00f6skentelyll\u00e4. Sain olla oppimassa teoriaa ihmisen tunne-el\u00e4m\u00e4n varhaisista vaiheista. \u00c4idin ja vauvan hienovarainen yhteys on pohja kaikelle kokemiselle my\u00f6hemminkin. Winnicottin<\/em> kerrotaan sanoneen: \u201cEi ole sellaista kuin vauva. On aina vauva ja joku toinen.\u201d<\/em> Seminaarissa keskustelun ja esimerkkien my\u00f6t\u00e4 toisen, \u00e4idin merkitys kertaantui. Ja itse sain olla t\u00e4t\u00e4 taas uudestaan muistamassa ja miettim\u00e4ss\u00e4, oppimassa. Yhteys toiseen ihmiseen on my\u00f6s uuden oppimisen perusta. Se mik\u00e4 alussa on hyvinkin konkreettista, sis\u00e4istyy v\u00e4hitellen omaksi kyvyksi opetella asioita. Yl\u00e4asteen k\u00f6ks\u00e4n opettajan lempilause oli: \u201cMink\u00e4 kuulet, sen unohdat. Mink\u00e4 luet, sen muistat. Mink\u00e4 teet, sen opit.\u201d<\/em><\/p>\n

Iltani jatkui toisenlaisen opettelun merkeiss\u00e4. Olen l\u00f6yt\u00e4nyt uudestaan lapsuudenaikaisen mielenkiinnon maalaamiseen. Nyt t\u00e4m\u00e4 mielenkiinto vei minua maalauksen alkumetreille, taulupohjan tekoon. Osittain uteliaisuudesta, osittain k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n sanelemista syist\u00e4 sanoin \u201ckyll\u00e4\u201d<\/em> taiteilijayst\u00e4v\u00e4ni ehdotukselle, ett\u00e4 h\u00e4n voisi opettaa minulle taulun pohjustuksen. Siisp\u00e4 varustautuneena m\u00e4\u00e4r\u00e4mittaisilla kiilapuilla, pellavakankaalla ja taiteilijagessolla aloitimme taulun pohjan tekemisen. Innostuneena huomasin, miten kiilapuiden kolot l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t vastinkappaleet, vasaralla viimeistell\u00e4\u00e4n liitos ja tarkistetaan viel\u00e4 ristiin mittaamalla kehyksen suoruus. Ja kun ei ollut suora, korjattiin. Nakutettiin varovasti liitoksia irti ja takaisin, mitattiin uudestaan. Ja miten mukavalta se tuntui, kun mitat lopulta t\u00e4sm\u00e4siv\u00e4t.<\/p>\n

Sen j\u00e4lkeen kehys aseteltiin pellavakankaalle. Katsottiin riitt\u00e4v\u00e4 vara taitokselle ja leikattiin. Varovasti niittipistoolilla kangas nidottiin aluksi aina vastakkaisilta sivuilta. Lopuksi tehtiin huolelliset taitokset kulmiin. T\u00e4m\u00e4 ty\u00f6vaihe oli tarkka ja koin tarvitsevani kokeneen tekij\u00e4n arviota ty\u00f6ni j\u00e4ljest\u00e4. Kangas piti j\u00e4tt\u00e4\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4n l\u00f6ys\u00e4ksi viel\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa. Siin\u00e4 kohdin viimeist\u00e4\u00e4n olisin mennyt itsekseni aivan mets\u00e4\u00e4n. Noviisina olisin kirist\u00e4nyt kankaan saman tien. Mutta nyt sain lumoutuneena seurata, miten vedell\u00e4 ohennettu gesso kutisti kankaan sopivaksi jo ensimm\u00e4isen kerroksen j\u00e4lkeen. Oikeastaan jo heti saman tien. T\u00e4m\u00e4 tuntui melkein taikuudelta. Gesson kuivumista odotellessa nakuttelimme toisen kehyksen valmiiksi ja niin saimme jatkaa saman tien viel\u00e4 m\u00e4r\u00e4ll\u00e4 lakkapensselill\u00e4 tuon ihmeaineen levityst\u00e4.<\/p>\n

Reilun parin tunnin j\u00e4lkeen kehykset j\u00e4iv\u00e4t kuivumaan ja hyrisev\u00e4 mielihyv\u00e4n tunne t\u00e4ytti uutta opetelleen. Oivalsin, ettei t\u00e4llaisen taidon oppiminen ole mahdotonta, mutta samalla ymm\u00e4rsin senkin, etten itsekseni olisi ymm\u00e4rt\u00e4nyt niit\u00e4 pieni\u00e4 yksityiskohtia, jotka tekev\u00e4t \u201cv\u00e4h\u00e4n sinne p\u00e4in\u201d -tehdyst\u00e4 \u201criitt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4n\u201d. Se vain kertakaikkiaan vaatii sen, ett\u00e4 otettava lusikka kauniiseen k\u00e4teen ja opeteltava.<\/p>\n

Noviisina olo ei ole aina yksinkertaista. On v\u00e4lill\u00e4 mahdottoman vaikeaa uskaltautua siihen asemaan, ettei ennest\u00e4\u00e4n tied\u00e4. Etteiv\u00e4t omat kyvyt ja taidot riit\u00e4k\u00e4\u00e4n siihen, mihin itse toivoisi. Opetteleminen on oikeastaan aina my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 tulee tietoisemmaksi rajallisuudestaan. Siit\u00e4 ettei osaa tai ymm\u00e4rr\u00e4. Ja samalla sit\u00e4, ettei t\u00e4m\u00e4 tunnu liian uhkaavalta tai loukkaavalta. Asian edess\u00e4 n\u00f6yrtyminen ei edellyt\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n n\u00f6yryytt\u00e4mist\u00e4. Parhaimmillaan opetteleminen on sit\u00e4, ett\u00e4 voi oppia itse\u00e4\u00e4n taitavammilta, oli kyse sitten psykoterapian teoriasta tai taulun pohjustuksesta. Ripaus kateutta voi antaa pontta tavoitella toiveiden suuntaa m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisemmin: \u201cTuota min\u00e4kin haluan!\u201d<\/em><\/p>\n

T\u00e4n\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4tin kokeilla taulun pohjan tekemist\u00e4 itsekseni. Yst\u00e4v\u00e4ni \u00e4\u00e4ni korvissani laitoin kiilapuut varovasti yhteen, nakuttelin ja mittailin, korjasin ja mittasin uudestaan. My\u00f6s muutaman niitin jouduin aluksi poistamaan, kun en ollut tyytyv\u00e4inen ty\u00f6n j\u00e4lkeen. Mutta nyt, kahden pohjustuskerroksen j\u00e4lkeen, taulunpohja on kuivumassa ja min\u00e4 olen tyytyv\u00e4inen. Se pingoittui kauniisti ja vaikka se ehk\u00e4 tarvitsee kuivuttuaan kolmannen kerroksen, on ty\u00f6n j\u00e4lki t\u00e4h\u00e4n asti sellaista, ett\u00e4 se kest\u00e4\u00e4 katseen. Konkreettisen l\u00e4sn\u00e4olon ja neuvojen kautta, uskalsin kokeilemaan asioita yksin. Yst\u00e4v\u00e4ni neuvot olivat nyt mieless\u00e4ni, sis\u00e4isen\u00e4 puheena. Ajattelen, ett\u00e4 opettelemaan oppiminen on el\u00e4m\u00e4n mittainen teht\u00e4v\u00e4. Ehk\u00e4p\u00e4 joku p\u00e4iv\u00e4 uskaltaudun opettelemaan my\u00f6s sit\u00e4, miten taulun valkea pohja t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Viikonloppuni alkoi seminaarity\u00f6skentelyll\u00e4. Sain olla oppimassa teoriaa ihmisen tunne-el\u00e4m\u00e4n varhaisista vaiheista. \u00c4idin ja vauvan hienovarainen yhteys on pohja kaikelle kokemiselle my\u00f6hemminkin. Winnicottin kerrotaan sanoneen: \u201cEi ole sellaista kuin vauva. On aina vauva ja joku toinen.\u201d Seminaarissa keskustelun ja esimerkkien my\u00f6t\u00e4 toisen, \u00e4idin merkitys kertaantui. Ja itse sain olla t\u00e4t\u00e4 taas uudestaan muistamassa ja miettim\u00e4ss\u00e4, oppimassa. … [lue lis\u00e4\u00e4]<\/a><\/span><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":279,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[1],"tags":[79,84],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/278"}],"collection":[{"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=278"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/278\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":280,"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/278\/revisions\/280"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media\/279"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=278"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=278"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/piia.rantakokko.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=278"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}