Mielen tiloja

- Psykoanalyyttista ajattelua arkisesti -

  • Etusivu
  • Kirjoittajasta
- Psykoanalyyttista ajattelua arkisesti -

Välitilinpäätös – ajatuksia opiskelusta tähän asti

3.12.2023 by admin Leave a Comment

Opiskelujen tiiviin osuuden puolivälissä mennään. Jäljellä on vielä enemmän kuin takana, mutta jokaperjantaiset seminaarit loppuvat joskus. Siihen realiteettiin on ollut pakko havahtua. Osan opettajista olemme joutuneet hyvästelemään jo aiemmin, tässäkin kohdassa pari lisää. Se on samalla haikeaa -jostain joutuu luopumaan- ja jännittävää, koska jokaisen lähtijän tilalle tulee uusi kouluttaja ja hänen tapansa toimia ovat taas uudet ja erilaiset.

Jokaisella kouluttajalla on omanlainen tyyli tuoda psykoanalyyttista ajattelua meille opiskelijoille ja tämä -kaiken käsitellyn teorian lisäksi- on ollut opiskelujen parhainta antia. Henkilökohtaisesti ajattelen, että vain tällä tavalla, kokemuksellisesti, voi ymmärtää ja sisäistää psykoanalyyttisen ajattelun moninaisuutta. Se tarkoittaa sitä, että asioita ja ilmiöitä, ihmisen sisäistä kokemusta ja vuorovaikutusta toisten kanssa voi lähestyä monesta kulmasta. Tämä tulee esille myös keskusteluissa, joita käymme ryhmänä. Erilaiset ajatukset ja lähestymistavat rikastavat omaa näkemystä.

Onkin tärkeää, että keskustelussa on välittynyt keskinäinen kunnioitus eriäviä ja erilaisia hahmottamisen tapojan kohtaan. Ja lopulta on kuitenkin niin, että jokainen opiskelija muodostaa kaikesta oppimastaan oman käyttöteoriansa, tavan hahmottaa psykoanalyyttisessa suhteessa tapahtuvia asioita. Tämä tapahtuu vähitellen, kaiken sen myötä, mitä työssään kohtaa. Ja käyttöteoria myös muuttuu kaiken sen myötä, mitä avoimella mielellä voi uskaltautua pohtimaan kokemuksen karttuessa. Oikeastaan, hiukan kliseisesti, vain muutos on pysyvää.

Vuorovaikutuksen ja vuorovaikutussuhteen merkitys psykoanalyyttisessä työssä on noussut tärkeäksi löydöksi. Aiemmin enemmän intuitiona ollut ajatus on saanut opiskelujen myötä muotoa ja selkärankaa teoriasta. Muutos ihmisen mielen sisäisestä keskinäisen vuorovaikutussuhteen merkitykseen on ollut myös psykoanalyysin teorian kehityksessä keskeisiä asioita. Tämä näkyy siinä ajattelussa, miten analyytikko ei ole vain analysandin mielensisältöjen neutraali tulkitsija vaan aktiivinen osa vuorovaikutussuhdetta. Silti myytti kivikasvoisesta ja paikallaanolevasta, passiivisesta analyytikosta tai psykoanalyyttisesta terapeutista elää sitkeästi, myös ammattilaisten keskuudessa. Tämän huomaa siitä, miten kollegat kuuluttavat vapaita psykoterapeutteja toiveella “ei sellainen perinteinen psykoanalyyttinen, passiivinen ja hiljainen”.

Psykoanalyyttisessä menetelmässä on kyse ainutlaatuisesta vuorovaikutussuhteesta, jonka kautta ihminen voi tulla omaksi itsekseen, ymmärtää paremmin kaikkea sitä, mitä omassa mielessä tapahtuu. Tämän kautta voi olla mahdollista luopua jostain aiemmin itselle elintärkeästä tavasta suojautua psyykkisesti liian hankalalta. Sitenhän psyykkinen oire väljästi voidaan ymmärtää, suojautumisena. Tämä tietysti asettaa analyytikon aivan erilaiselle paikalle. Ei olekaan yhtä ainoaa, samanlaista ja oikeaa tapaa toimia kaikkien ihmisten kanssa vaan analyytikon tehtävänä on löytää tapa olla juuri tämän ihmisen kanssa vuorovaikutuksessa. Toisen kanssa analyytikko on aktiivisempi puhuen, toisen kanssa aktiivisempi kuunnellen.

Ja koska ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, sitä ei voi myöskään opetella lukemalla tai teoriasta tai saada työnohjaajilta tai kouluttajilta annettuna. Tämän asian kanssa jokainen psykoanalyyttinen ammattilainen tekee aktiivisesti töitä, hyvässä tapauksessa koko loppuelämänsä. Tästä kulmasta ajatellen ei lopulta ole merkitystä silläkään, millä nimikkeellä ammatti-identiteettiään kutsuu: mieltääkö itsensä psykoterapeuttina vai psykoanalyytikkona. Jos kysymys on siitä, että aktiivisesti integroi kaikkea kokemaansa ja oppimaansa sekä työssä saatua kokemusta osaksi omaa ammatillista identiteettiä eli käsitystään itsestään ammattilaisena, ei mielessä olekaan yhtä selkeää rajaa kuin koulutusvaatimuksien mukaisissa nimikkeissä. Ja tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö ne käytännössä ole tarpeen. Oma, mielensisäinen ammatillinen kasvu sen sijaan ei kysele opintopisteiden perään. Sille on aivan toiset kriteerit. Ja ammattilaisena käyttää kaikkea siihen asti oppimaansa.

Koulutus vaatii töitä, loputtoman paljon tunteja lukien ja matkustaen ja ennen kaikkea ajatellen. Mutta vaikka varsinkin näin loppuvuodesta saa välillä intoa ja jaksamista houkutella, hyvä opiskeluporukka kannattelee. On helppoa ymmärtää, miksi tämä opiskelu toteutetaan nimenomaan tässä muodossa. Otsikkoon viitaten, välitilinpäätös on kokonaisuutena plussalla. Tästä on hyvä lähteä ensi vuoteen.

Posted in: Uncategorized Tagged: ammatillinen identiteetti, opiskelu, Psykoanalyysi, psykoanalyyttinen psykoterapia
1 2 3 4 5 … 72 73 74 75 76 Seuraava »

Hae artikkelia

Viimeisimmät artikkelit

  • Välitilinpäätös – ajatuksia opiskelusta tähän asti 3.12.2023
  • Surusta lauluni on tehty 4.11.2023
  • Koomikon mustempi puoli l. muutama ajatus Matthew Perryn kirjasta Frendit, rakkaudet ja iso kamala juttu 31.10.2023
  • Kuolleet lehdet -Rakkauden toiveessa haavoittuvaiset ihmiset 1.10.2023
  • Diagnoosista ymmärrykseen -Psykokulttuuri suojautumisen palveluksessa 28.8.2023
  • Haahtelan Yö Whistlerin maalauksessa – Mielikuvien ja todellisuuden monimutkainen suhde 9.8.2023
  • Matkalla 7.8.2023
  • Todellinen taideteos syntyy kokijan mielessä 25.7.2023
  • Lapsuuden kehityksellinen trauma eli kuinka näkymättömistä lapsista tulee onnettomia aikuisia 17.5.2023
  • Transferenssista transitionaalitilaan 31.3.2023
  • Psykoanalyyttista ajattelua arkisesti 12.2.2023
  • Uskallusta ponnistaa omille siivilleen 5.2.2023
  • Elämäni elokuvat 5.1.2023
  • Psykoterapia ei ole pilleri 11.11.2022
  • Hapuilevat sanat 3.11.2022
  • Unen riekaleita, piilotajunnan pisaroita -Yrityksestä ymmärtää yhdessä 14.10.2022
  • Memento mori 24.9.2022
  • Pienien suurien oivallusten päivä 28.8.2022
  • Elämä kuin Austenin romaanissa 31.7.2022
  • Elokuvia, mielikuvia, kuvia ja tunnelmia -Ajatuksia Sodankylän elokuvafestareilla koetusta 12.7.2022
  • “Reunalla kuuluukin pelottaa…” 2.5.2022
  • Merkityksellisten valintojen tekeminen vai omien valintojen tekeminen merkityksellisiksi 5.4.2022
  • Ei niin Pieni elämä 3.4.2022
  • Manchester by the Sea -Voiko surua karata? 1.4.2022
  • Pahempi toistaan 18.3.2022
  • Pahanhautoja eli muutama sana nuoren tytön kehityksestä elokuvan kielellä kerrottuna 7.3.2022
  • Sivustaseuraajana? 27.2.2022
  • Tuuliajolla 21.2.2022
  • Ihminen psykoanalyyttisen työn ytimessä 13.2.2022
  • Unga Astrid -Äidiksi ennen aikuisuutta 25.1.2022
  • Kuolleet eivät vanhene – Ajatuksia Emma Danten ohjaamasta elokuvasta Le sorelle Macaluso 19.11.2021
  • Syvissä vesissä uivat suuret kalat, merten syvänteissä hirviöt 24.10.2021
  • Pöydän hiontaa 29.9.2021
  • Isä ja ajan katoaminen 12.9.2021
  • Fyysiset puitteet -terapian koti 5.9.2021
  • Perjantailahjasta peruskysymyksiin l. rakkausteologin esseitä hyveistä 1.7.2021
  • Siitepölystä ja hölynpölystä 22.5.2021
  • TISsit, missit, exät ja vaihtoparit l. hullu maailma, jossa toisen kärsimys on toisen huvi 11.4.2021
  • Psyko-logi-terapeutti tavattavissa 16.3.2021
  • Kolme kuukautta aamuun – ajatuksia julkaisuprosessista 12.1.2021
  • Unelmien matkassa 6.11.2020
  • Joskus harvoin ihmiset kuolevat nuorena 12.10.2020
  • Alussa on arvio 3.8.2020
  • K niin kuin… 16.5.2020
  • Etätyöterveiset 4.4.2020
  • Arrival 10.3.2020
  • Helene 28.1.2020
  • Frozen II -Kohti tuntematonta 19.1.2020
  • Hämähäkkihämärästä lantion pajukoriin -Ajatuksia teoksesta Runot 1995-2017 31.12.2019
  • SYSTEM CRASHER – Kun toivokin on liikaa 23.11.2019
  • Terveiset piilotajunnan tutkimusassistentilta, roadtripin kartanlukijalta 10.9.2019
  • Kaikki lähtee hyvästä pohjasta 1.9.2019
  • Ookko muuten aatellu, että… 15.8.2019
  • Vapaa pudotus 16.7.2019
  • Täydellistä rakkautta etsimässä -Ajatuksia Sodankylän elokuvafestivaalien elokuvatarjonnasta, Vakava leikki ja Asako I&II 20.6.2019
  • Taiteen olemuksesta 25.5.2019
  • Katse – XII Elokuva ja Psyyke -symposium Helsingissä 29.3.2019
  • Katsomalla näkyväksi 2.3.2019
  • Lapsuuden sankarille 5.2.2019
  • Tuntematon mestari aitouden jäljillä 6.1.2019
  • Kadonnutta luovuutta metsästämässä 3.1.2019
  • Thelma -Nuoren naisen sisäisen maailman kuvaus 10.11.2018
  • Vapaudesta vastuuseen, syyllisyydestä suruun 7.10.2018
  • ”Mä tarvitsen mun haavoja” -Ajatuksia haavoittuvuudesta Henrik Enckellin luentojen pohjalta 9.9.2018
  • Pahaa sutta ken pelkäisi 1.8.2018
  • Tykkää ja jaa 8.6.2018
  • Toinen viiva 13.5.2018
  • Käyn aina kohti kuolemaa -ajatuksia Pirkko Siltalan luennosta Elämän päättyessä 25.4.2018
  • Pieni pyhiinvaellus -matka ihmiseen 30.3.2018
  • Meikäläiset ja muukalaiset, omnipotentti oikeassa oleminen -Ajatuksia Pauliina Rauhalan kirjasta Synninkantajat 18.3.2018
  • Alice Miller -Lahjakkaan lapsen todellinen tragedia 5.2.2018
  • Inside Out -Tunteiden mielekkyydestä 24.1.2018
  • Pikku Pietarin pihalla – surun kautta kasvuun 29.12.2017
  • Muumilaakson marraskuu – Kun objektit häviävät ja pienet oliot käyttäytyvät kummallisesti 25.11.2017
  • Katseen ja kiukuttelun kautta 11.11.2017
  • Puutarhanhoitoa ja psykoanalyyttista terapiaa 11.11.2017

Jaa

Copyright © 2023 Mielen tiloja.

Lifestyle WordPress Theme by themehit.com